Viime perjantaina päädyin ensiavun kautta takaisin osastolle ja olen ollut jumissa siellä tähän aamuun asti. Siksi siis pitkä tauko kirjoituksissa ja sähköposteissa. Nyt olen pitkän viikonlopun lomalla.
Olen perustanut uuden blogin nimeltä Paha satu. Tarinani jatkuu siellä ja kaikki lukuun ottamatta vanhempiani ovat tervetulleita sinne. Salasanaa voi tiedustella minulta sähköpostitse, osa tietääkin sen jo (se sama jolla tähän blogiin pääsi ennen). Hullun lailla jää kaikille avoimeksi.
Nähdään!
]]>En jaksa nyt pohtia, lukeeko isä tämän vai ei. Lukekoon vaan, blogiin pääsee ihan noin vaan suoralla osoitteella. Että siinä minun hieno suojautumiseni. Kunhan jaksan keskittyä, perustan sen uuden blogin ja suojaan sen heti alusta alkaen. Poistan tästä blogista tulenarat kirjoitukset liittyen lapsuuteeni.
Nyt hyppään taas asiasta kukkaruukkuun. Olin viikonloppuna ihmeellisen hyvävointinen, ajattelin uuden masennuslääkkeen auttavan. En osannut hämmästellä sitä, miksi tilailin netistä roinaa sadalla eurolla, kirjoitin miljoona sivuisen kirjeen (sori Liinu, toivottavasti saat jotain selvää siitä), hurjastelin autolla, keksin muuttaa omaan asuntoon, aloin kirjoittaa unistani romaania, poljin pyörällä kilometrejä toisensa perään väsymättä. Kunnes tiistaina aivoni levisivät käsiin, viimeinenkin mutteri tipahti. Tapasin sairaalan sosiaalityöntekijän, ihan vaan kyselläkseni tuista muuttoa varten. Jokin naksahti pahemmin kuin kerran, ärtymys ja stressi saivat minut viskomaan kaikki tavarat huoneessamme päin seiniä ja ikkunaa (onneksi se on turvalasia!), huutamaan kaikille mielipuolena ja lopulta tutisemaan.
Ennen sossua olin tavannut psykologin, joka taas oli huomannut heti, etten ole ihan normaalissa mielentilassa. Itse en osannut hämmästellä täyttä keskittymiskyvyn puutetta (olen ollut aina vilka ja huono keskittymään), enkä sitäkään kun luettelin piiiitkiä numerosarjoja psykologin perässä ja jopa väärinpäin. Minä joka en edellisillä kerroilla ollut muistanut kuin kahden-kolmen numeron sarjoja...Psykologi oli fiksuna tyttönä soittanut samantien lääkärille ja kertonut tytön olevan aivan maaninen.
Nyt siis hoitojaksoni jatkuu, vaikka perjantaina piti olla kotiutuspäivä. Hypomaniaa yritetään katkaista Cipralexin puolituksella ja iltaan lisätyllä Seroquelilla. Lääkäri toivoo tämän onnistuvan, sillä muuten tämä tyttö masentuu jälleen. Maniaa seuraa kuulemma aina masennus. Sepä kiva. Eilen nappasin ekat Serot, mutta vauhtia ja vimmaa riittää vielä. Voi olla, että masennuslääke vaihdetaan kokonaan, kaksisuuntaiseen masennukseen tehoaa ihan erilaiset tropit kuin tavalliseen, tai ainakin erilailla käytettynä. Joku lääke (ehkä Lamictal, en muista) olisi muuten hyvä, paitsi että vaikutuksen saamiseen tarvitaan 6 viikkoa. Minä en jaksa odottaa niin kauaa!
Huuh, on tämä elämä rankkaa. Minun täytyy palata jo pian osastolle, eivät laskeneet mielellään edes yöksi nyt kun olen tässä tilassa. Mutta minä vaadin päästä kotiin edes yhdeksi yöksi- 8 viikkoa hullujen huoneella alkaa riittämään. Vain luoja (johon en edes usko) tietää pääsenkö viikonlopuksi kotiin ja kuinka kauan joudun vielä suljetulla olemaan. Ajatelkaahan jos minut olisi kotiutettu jo aiempien suunnitelmien mukaan - kukaan ei olisi saanut tietää, että sairastan bipoa! Vasta sitten kun asiat olisivat oikeasti menneet jo pirun pahasti, jollakin olisi saattanut välähtää.
Nyt pitää ryhtyä maksamaan laskuja, joita sain tilaamistani tavaroista. Hih, keksin viikonloppuna yhtäkkiä alkaa keräillä kaikkea Hello kitty -kamaa ja tilasin sitä netistä ja huudin huutokaupasta. Voi nolouksien nolous! Mutta ihan söpöjähän nuo ovat, kunhan en enää tilaa mitään. Ja ehdin jo alkuviikosta H&M:lle ostamaan Hello kitty -yöpuvun ja alusvaatteita. Vielä tiistaina karkasin H&M:lle ostamaan housut ja topin. Kun oli niin ihanaa huomata, että tuo kirppuvaatteiden myyjä on ottanut mallistoonsa BB-sarjan (big and beautiful ;). Ostin upeat ruskeat reisitaskuhousut, joissa on lahkeessa kiristysnyöri. Lisäksi ostin vielä metsänvihreän topin ja se oli kyllä ihan perusmlliston puolelta, mahtui silti minullekin. Nyt näytän sitten ihan gettonuorelta!
Hohhoijaa, en jaksa lukea sepustustani läpi - ei siinä ole mitään tolkkua. Nähtäillään!
]]>Ei onnistunut minun hieno suojautuminen. Joka paikasta pääsee edelleenkin lukemaan blogiani - salasanasta huolimatta. Näyttää pahasti siltä, että joudun pykäämään kokonaan uuden blogin (että minä vihaan sitä ihmistä, joka kaiken pilasi) ja poistamaan tästä osan. Niin että tästä blogista voi lukea tapahtumien kulun ja sitten tahtoessaan pyytää salasanan uuteen blogiin ja jatkaa elämäni seuraamista siellä. Saa nährä mitä teen. Vai alanko mykäksi erakoksi. No nyt pitää lähteä sairaalaan.
Adios, katsotaan perjantaina mitä teen.
]]>Olisin kyllä mielelläni kirjoittanut julkisesti, jos joku toinen yhtä onneton olento olisi saanut vertaistukea minusta, mutta se siitä ja sen tärkeydestä.
Ihan (tai siis melko) ensimmäiseksi minun täytyy mainostaa uutta lääkettäni. Huomio kaikki fibrot! Epilepsialääkkeenä käytetty Lyrica toimii minulla tähän mennessä parhaiten unihäiriöihin ja yöahdistukseen ja kipuiluun. Viikon käytön jälkeen lihakset ovat rennot, jäytävä selkäkipu tiessään ja saan nukuttua 6-8h per yö. Ihmeellistä. Kyseessä on kokeiluasteella oleva lääke, tiedän sitä käytettävän myös yleisen ahdistuneisuushäiriön hoitoon, mutta etenkin kipupotilaille. Totta tosiaan maanmainio lääke, jonka paras vaste tulee viiveellä. Eli minullakin menee tällä hetkellä pienin annos 75mg, hiljalleen sitä voidaan vielä nostaa.
Remeron tiputetaan tämän uuden pillerin myötä vähitellen illasta pois, koska se aiheuttaa taas massiivisen ruokahalun, joka ei todellakaan ole toivottavaa tällaiselle tonnikeijulle. Aamuisin popsin edelleen Cipralexia.
Muuten elämä on heittänyt eteeni jälleen uusia haasteita, niistä turisen vasta myöhemmin. Ne eivät ole vielä purkuasteella, jauhan niitä pienessä sekavassa mielessäni ensin yksin ja asianomaisten kanssa.
Huoh, en tiedä huomaako tekstistäni kuinka levoton taas olen. Keskittymiskyky on lähellä nollaa. Tänään palaan osastolle ja perjantaina minut kirjataan ulos sairaalasta. avohoito jatkuu nuorisopsykiatrisella ja tietysti terapiassa. Mutta nyt minusta tuntuu (ainakin tällä sekunnilla, mieleni on muttuvainen kuten tiedätte), että siivet kantavat - ei voi muuta kuin heittäytyä!
]]>Minä tykkäsin kirjoitella tänne ja höpötellä ihmisten kanssa kommenttilaatikossa. Nyt kaikki meni ihan myttyyn ja se on vain ja ainoastaan sen i:llä alkavan otuksen vika. Räyh!
Muuten asiaan: lähetän salasanan sitten kaikille pyytäneille maanantaina. Kiva kun olette kiinnostuneita vaivasta huolimatta.
]]>Salasanan voit saada minulta sähköpostitse, kunhan olen varmistanut ettet ole isäni. En ole oikein keksinyt järkevämpää tapaa asian hoitamiseksi.
Kiitos ja anteeksi.
Edit. Olkoon maanantai piiloutumispäivä, joten sitä ennen annan salasanan ihan mielelläni sen haluaville. Kun yhtä ainoaa ihmistä varten joudun tämän koko hässäkän tekemään :/ Muut lukijat ovat ihan tervetulleita.
]]>Hän on valloittava mies monien mielestä, aivan uskomaton johtaja työmaalla, varakas naistenmies (ja niitähän hänellä on riittänyt) - kotona hän on täysi diktaattori, narsisti. Hän on itsekeskeinen, manipuloiva, tunteeton ja hallitseva. Hän vaati jatkuvan huomion, käyttää toisia empimättä hyväkseen, ei koe mitään omaksi viakseen, ehei kaikki on toisten syytä (useimmiten äitini), eikä hän kykene empatiaan. Lainaten isääni suoraan "en kykene asettumaan sairaan ihmisen asemaan, en ymmärrä heikkoutta". Arvatkaa tuntuuko hyvältä?
Hän loistaa töissä, sillä hän ei tunne normaaleja paineita tai stressiä - eihän hänelle tulisi mieleenkään, että hän voisi epäonnistua. Hän pystyy helposti lomauttaan työmiehensä, irtisanomaan useita ja vaatimaan ympärillään olevilta enemmän kuin olisi kohtuullista. Häntä miellyttää ainoastaan valta toisiin ihmisiin.
Ei kai ole ihme, että minustakin kehittyi persoonallisuushäiriöinen? En tietenkään voi osoittaa syyttävällä sormella pelkästään isääni, mutta tekisi mieli. Minä pääsen häntä pakoon omaan kotiini, eikä hänellä onneksi ole tapana kysellä tämän surkimuksen kuulumisia, mutta äitini joutuu asumaan sen kuvotuksen kanssa. Melkein 30 vuotta narskun uhrina on jättänyt jälkensä äitiin, hän ei usko enää itseään vaan isää, joka sanoo pettäneensä vuosikaudet vain siksi, kun äiti on vanha korppi. Ärrrrr, pistää niin vihaksi! Minä haluaisin pelastaa äidin, mutta en voi tehdä mitään. Eilen nielin itkua ja Opamoxia takapenkillä, kun kuuntelin heidän keskusteluaan.
En kuitenkaan voi katkaista välejä isääni, sillä kuka muu maksaisi sairaalalaskun, heinäkuun terapiatunnit ja kolmannen terapiatunnin joka viikko? Tulen olemaan osastolla vielä kaksi viikkoa, eli yhteensä 8 viikkoa. Jokainen päivä maksaa 12 euroa. Siitä voi sitten jokainen laskeskella tämän lepoloman hinnan. Kela taas ei korvaa terapiaa osastojakson aikana, eikä kolmatta terapiatuntia viikossa. Tarvitsen terapeutin mukaan kolmannen tunnin tulevaisuudessa, koska psykoterapian on todistettu olevan ainoa rajatilapersoonan eloa ja oloa helpottava hoitomuoto. Plap plap plaa.
Onneksi pääsen tänään takaisin osastolle.
]]>Viime yönä itkin taas lohduttomasti, kaikki tuntui niin pahalta ja epäoikeudenmukaiselta. J heräsi lohduttamaan ja silitti päätäni. Silmät turvoksissa kuin koppakuoriaisella hörpin omenalimpparia omasta Ihaa-mukistani ja kumma kyllä se helpotti. Olen vieläkin pohjattoman surullinen - liekö lääkevaihdos sekoittanut päätäni. Kun oikein harmittaa, kuuntelen harmitusmusiikkia - tällä hetkellä Metallican surullisen kauniita kappaleita.
No, koska J lähti johonkin musiikkihässäkkään minä painun päivähoitoon vanhemmille - en uskalla uhata henkeäni yksin kotona.
]]>Eikä kukaan voi tarjota valmiita vastauksia. Arvatkaa turhauttaako?
Tyhjyys sisälläni on valtava, epätoivoni ohjaa minua ja olen loputtoman katkera. Riitelen raivoisasti kunnes taas rakastan lempeästi. Epätoivo iskee avokämmenellä ohimoon. Sähähdän pienimmästäkin.
On taas todella vaikeaa olla minä.
]]>Epävakaa persoonallisuus (rajatilahäiriö)
Epävakaalla persoonallisuudella eli rajatilahäiriöllä tarkoitetaan laaja-alaista ihmissuhteisiin, minäkuvaan ja tunteenpurkauksiin liittyvää epävakautta sekä huomattavaa äkillisten mielijohteiden mukaan toimimista. Häiriö alkaa varhaisessa aikuisuudessa ja se esiintyy vähintään viidellä seuraavista tavoista:
- Ihmissuhteiden epävakaus ja kiihkeys, joka vaihtelee ihannoinnista väheksyntään
- Toistuva itsetuhoinen käytös, kuten esimerkiksi itsetuhoyritykset, uhkailut ja itsensä viiltely
- Mielialojen vaihtelelu rajusti normaalista voimakkaaseen pahaan oloon, masennukseen, ärtyneisyyteen ja ahdistuneisuuteen
- Jatkuva tyhjyyden ja ikävystyneisyyden tunne
- Asiaankuulumaton voimakas tai hallitsematon viha toisia kohtaan
o
tappelut, paikkojen rikkominen, väkivaltaisuus jne.- Merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva tai kokemus itsestä vähintään kahdella seuraavista alueista:
o
minäkuva, seksuaalinen identiteetti, pitkän tähtäimen suunnitelmat, ystävien valinta, elämänarvot- Voimakas hylätyksi tulemisen pelko
o
kiihkeitä yrityksiä välttää hylkäämistä- Kykenemättömyys hillitsemään itsensä vahingoittamista vähintään kahdella seuraavista tavoista:
o
rahojen tuhlailu, seksuaalielämä, päihteiden käyttö, varkaudet, varomattomuus liikenteessä, ylensyöntiKoko väestöstä noin 2-3 % kärsii epävakaasta persoonallisuudesta. Psykiatrisen sairaanhoidon piirissä olevista avohoidon potilaista 11 %:lla ja sairaalassa hoidetuista potilaista 19 %:lla on rajatilahäiriö.
Käytännön ongelmia
Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivällä ihmisellä on yleensä huomattavia vaikeuksia ihmissuhteissaan ja oman elämän hallinnassa. Alla lueteltujen vaikeuksien tunnistaminen sairauteen liittyviksi puutteellisesti hallittaviksi käyttäytymistavoiksi, voi helpottaa läheisten ihmisten ja hoitavien henkilöiden suhtautumista persoonallisuushäiriöiseen ihmiseen.
- Mielihyväperiaate toimii ainoana motivaation lähteenä: tästä seuraa välittömän tyydytyksen etsiminen ja heikko kyky sietää odottamista tai turhautumista.
o
toisiin ihmisiin vaikuttamaan pyrkivä käytöso
vaativa käytös muita kohtaano
päihdeongelmat, syömishäiriöt- Toistuvat, usein huomionhakuiset, itsetuhoyritykset
- Todellisuudentaju voi välillä pettää (lyhytaikaiset psykoottiset vaiheet, jolloin ihminen ei erota mielikuvia todellisuudesta).
o
yleensä lyhytkestoisia- Mustavalkoinen ajattelu
o
ihmisten jakaminen hyviin tai pahoihino
käytöksellä ei ole vaihtoehtoja: autossa on vain yksi vaihde päällä, eikä sitä voi vaihtaa, levy jää junnaamaan samaa uraa ja jankutus on loputonta- Menneisyys ei elä: ikään kuin elämän historialla ei olisi (näennäisesti) mitään merkitystä, kaikki toteutuu tässä ja nyt, tunteiden myrskyssä, muuta ei mietitä.
]]>