En kestä enää. Miten tästä pääsee? Haluaisin turvaan johonkin. En jaksa näitä ajatuksia. Mikään ei tunnu hyvältä, ei edes siedettävältä. Pelottaa olla hereillä, mutten uskalla käydä nukkumaan. Huominen odottaa jo kita ammollaan, en varmasti selviä siitä. Mikä ihmeen tarkoitus tällä on? Miksi minun pitää kärsiä jatkuvasti? Miksen saisi edes kokeilla normaalia elämää?

Olen kuin tuomittu. En halua herätä enää. En enää keksi ratkaisua ongelmiini. Minut on jätetty ihan yksin, ei niillä ole aikaa kaikille. Jos otan nyt ne sata pilleriä niin ottaakohan joku minut edes johonkin sairaalaan? Vaikka vanhusosastolle, ihan sama.

Mihin suuntaan olen menossa, kun viimeinen mahdollisuuteni on kirjoittaa tästä olosta johonkin blogiin? Miksei ole ketään? Miksi ketään ei kiinnosta? Äiti?

Sattuu joka paikkaan.