Kiva että teitä kanssaeläjiä on siellä ruutujen takana. Parhaan hyödyn minä tästä saan olemalla vuorovaikutuksessa toisten blogeilijoiden kanssa.

Mutta on karmivaa ajatella, että päästän aivan vieraita ihmisiä sisimmälle omaan maailmaani. Paljastan itseni noin vain. Pelkään että joku tuttuni eksyy tänne ja tunnistaa minut jutuista tai kuvista (siksi en niitä tykkää viljellä), se olisi vaikeaa minulle sekä tutulleni. Kuulla asioista näin, tunteista jotka ovat tunnustettu ainoastaan täällä. En halua sitä, joten täytyy vähän panostaa anonyymiyteen ja poistaa joitakin aiemmin kirjoitettuja kohtia.

Eilen ajattelin itsemurhaa. Makasin sängyssä, uni ei tullut, kirja oli huono, pelotti käydä yksin tupakalla, oli niin kuumakin. Havahduin ajatuksistani ja tajusin miettineeni aivan neutraalisti itsemurhaa. Mietin tilastoja, tapoja, läheisiä. Mikä siinä kiehtoo niin? Olen tyytyväinen ja oloni turvallinen niin kauan kun kaapissa on riittävä määrä lääkkeitä ja muita myrkkyjä. Minulla on oma pieni hätäuloskäynti ja se antaa hämmästyttävän vallan. Että voin halutessani puhaltaa pelin poikki.

En tarkoita että tekisin sen nyt - mutta voisin tehdä. Tänään on huono päivä, ihan liian paha.

Edit. Tässäpä tämä päivä tiiviimpänä pakettina:

Masennuskysely (BDI)

BDI:n eli Beckin masennusasteikon lyhyt versio

Sait 33 masentuneisuus-pistettä

Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että saatat potea vaikeaa masennusta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.

Sait 3 ahdistuneisuus-pistettä

Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että saatat potea vaikeaa ahdistuneisuutta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.

Sait 0 aktiivisuus-pistettä

Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että aktiivisuutesi ja itseluottamuksesi ei ole paras mahdollinen, mikä saattaa vaikeuttaa kykyäsi selviytyä eteen tulevista ongelmista ja paineista esim. työ- ja perhe-elämässä tai taloudellisissa ja asuntoasioissa. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.

Ei auta muuta kuin keskustella asioista lääkärin kanssa. Sitten joskus kun taas näen sen. Kuten olen aiemminkin sanonut, kaksi viikkoa on aivan liian pitkä väliaika olla yksin.