Öri öri. Odotan loman loppumista. Voisin tietty pakata kamat ja palata osastolle vaikka heti. Tai en ihan heti, matkaan menee 45min. Mutta nyt kun on kerran käsketty olla kotona, minähän olen. Ei vaan huvita enää mikään.

Saan tänä iltana varmasti taas kehuja, kun palautan syömättömät lomalääkkeet. Aina kun joku pieni mielipuoli pääsee viikonlopuksi kotiin, hänelle pakataan mukaan pieniin paperipusseihin selviytymislääkkeet. Kotona mielipuoli sitten kiltisti karistaa lääkkeet pussiin merkittyihin aikoihin kurkkuunsa. Pakollisen lääkityksen lisäksi jotkut joutuvat kantamaan mukanaan tarvittaviksi kutsuttuja lääkkeitä (ne otetaan nimensä mukaisesti tarvittaessa), esimerkiksi minulla kulkee mukana Opamoxeja. Tällä lomalla en kuitenkaan syönyt yhtäkään rauhoittavaa, joten minä piltti palautan ne illalla hoitajalle. Saan taputuksen olalle ja kehun "kelpo tyttö".

Ensi viikolla tapaan osaston psykologin. Vasta keväällä olin nuorisopsykiatrian psykologin tutkittavana, mutta lisäselvitystä kaivataan selkiyttämään mielialani syklisyyttä. Ihan hyvä, että tutkivat tarkkaan. Lääke, jota saisin tasaamaan mielialojani ei olekaan enää niin helppo ja huoleton kuin perinteiset mielialalääkkeet, nyt puhutaan neuroleptistä. Hyrrr, en ole koskaan käyttänyt pitkällä aikajaksolla neuroleptejä (enkä tosin lyhyelläkään) ja näin ollen pelkään kaikkia mahdollisia sivuvaikutuksia.

Huoh, kolmen tunnin kuluttua voi jo lähteä takaisin sairaalalle.