Sain puhelun. Reumalääkäri joutuu perumaan aikani, sillä hän lähtee kansainväliseen konferenssiin. Aha, vai niin. Seuraavan ajan voisin ehkä saada kesän lopulle. Minkä seuraavan kun en ole päässyt vielä kertaakaan ko. ukon puheille!!

Sanoin puhelimessa olevalle naiselle, etten jaksa odottaa sinne asti, haluan helpotusta olooni juuri nyt. Että olen vasta 20-vuotta, enkä meinannut päästä aamulla sängystä ylös, että polveni ovat tuusan nuuskana ja haluaisin nukkua edes yhden yön kunnolla. En saa lääkitystä vaivoihini ennen kuin asiantunteva lääkäri todella sanoo minun sairastavan fibromyalgiaa.

Teehetkikin oli vähän mitä oli. Muistin taas miksen käy ulkosalla. Aha, vai niin.