Psykiatri lähetti terapian jälkeen viestin. Pyysi minua antamaan itselleni/meille mahdollisuuden löytää kosketuksen sisimpääni ja elämänhaluuni. Elämän tarkoitus on elää; se on vaikeaa kaikille - mutta arvokasta.

Lupasin yrittää perjantaihin seuraavaan aikaamme asti.

Miksei minulle riitä mikään? Psykiatri pyytää minua jaksamaan, mutta se ei tunnu helpottavalta. Kun kuitenkin eniten toivon, että joku välittää. Ja kun joku välittää, minä en välitä. Pelottaa, ettei mikään tule koskaan riittämään minulle. Ei kai koko maailma voi polvillaan rukoilla minua elämään - eikä sekään taatusti riittäisi.

En todellakaan tiedä mitä toivon. Se on jotain sellaista, mitä en voi saavuttaa ja mitä kukaan ei pysty tarjoamaan.