"Uskonnonvapaus on perusoikeus, johon kuuluu vapaus uskoa, vapaus olla uskomatta, ja valtion tasapuolinen suhtautuminen eri vakaumuksiin."

Minä käytän vapauttani olla uskomatta ja kuulumatta minkäänlaiseen seurakuntaan. Minulla tulisi olla myös oikeus pitäytyä kannassani - ilman että kukaan tuputtaa jatkuvasti omia oikeiksi katsomiaan oppeja. Valitettavasti tämä ei toteudu, sillä toistuvasti kohteliaista kielloistani huolimatta minua lähestytään kristilliseltä kannalta. Vihjaillaan kaiken korjaantuvan ja sairauksien parantuvan, kunhan vain alan uskoa. Postilaatikostani on löytynyt jopa kirjanen, jossa uhattiin "sinä hukut, ellet usko".

Tämä on mielestäni röyhkeää ja täysin nayrettavaa touhua. Mikä pakko kiihkokristityillä on käännyttää kaikki? Jos herra on huudellut teitä, se on ihan kiva teille. Mutta saisinko minä, jolle mitään herraa ei ole, olla rauhassa? En minä kierrä teidän blogeissanne saarnaamassa omaa näkemystäni. Mitä sanoisitte jos saapuisin sinne uhoamaan että koko kristinusko on suuri farssi? Pitäisitte minua varmaan ihan tärähtäneenä? Onneksi en ole niin typerä, enkä röyhkeä. Kun jokaisella tosiaan on oikeus omaan uskoonsa.

Ja kyllä, minä kuuluin ennen kirkkoon ja olin tapakristitty. Minut pantiin seurakunnan päiväkerhossa pelkäämään jumalaa ja rippikoulussa rukoilemaan. Vasta sen jälkeen aloin ajatella omin aivoin ja tulin siihen tulokseen, että en näe tätä uskontoa omakseni.

Mutta minä annan teidän olla rauhassa, joten antakaa tekin minun. Ja jos kerran vaivautuu tänne hiki hatussa saarnaamaan, voisi edes tarkistaa nimimerkkini oikeinkirjoituksen omissa kommenteissaan.

Kiitos.

Lisään vielä, että en tarvitse närkästyneitä kommentteja kaikilta uskovaisilta. Jos meni herne nessuun, niin voi omassa rauhassaan pysähtyä ajattelemaan asiaa minunkin kannalta ja miettiä toimiiko itse juuri noin kuin kirjoitin. Asialliset kommentit tervetulleita :)