Oli taas mitä rattoisin päivä vanhempieni seurassa, olen aivan romuna vieläkin. Pahinta on, että joudun kärsimään kaiken hiljaa yksin - ei kukaan eikä mikään elävä otus uskalla uhmata isääni.

Hän on valloittava mies monien mielestä, aivan uskomaton johtaja työmaalla, varakas naistenmies (ja niitähän hänellä on riittänyt) - kotona hän on täysi diktaattori, narsisti. Hän on itsekeskeinen, manipuloiva, tunteeton ja hallitseva. Hän vaati jatkuvan huomion, käyttää toisia empimättä hyväkseen, ei koe mitään omaksi viakseen, ehei kaikki on toisten syytä (useimmiten äitini), eikä hän kykene empatiaan. Lainaten isääni suoraan "en kykene asettumaan sairaan ihmisen asemaan, en ymmärrä heikkoutta". Arvatkaa tuntuuko hyvältä?

Hän loistaa töissä, sillä hän ei tunne normaaleja paineita tai stressiä - eihän hänelle tulisi mieleenkään, että hän voisi epäonnistua. Hän pystyy helposti lomauttaan työmiehensä, irtisanomaan useita ja vaatimaan ympärillään olevilta enemmän kuin olisi kohtuullista. Häntä miellyttää ainoastaan valta toisiin ihmisiin.

Ei kai ole ihme, että minustakin kehittyi persoonallisuushäiriöinen? En tietenkään voi osoittaa syyttävällä sormella pelkästään isääni, mutta tekisi mieli. Minä pääsen häntä pakoon omaan kotiini, eikä hänellä onneksi ole tapana kysellä tämän surkimuksen kuulumisia, mutta äitini joutuu asumaan sen kuvotuksen kanssa. Melkein 30 vuotta narskun uhrina on jättänyt jälkensä äitiin, hän ei usko enää itseään vaan isää, joka sanoo pettäneensä vuosikaudet vain siksi, kun äiti on vanha korppi. Ärrrrr, pistää niin vihaksi! Minä haluaisin pelastaa äidin, mutta en voi tehdä mitään. Eilen nielin itkua ja Opamoxia takapenkillä, kun kuuntelin heidän keskusteluaan.

En kuitenkaan voi katkaista välejä isääni, sillä kuka muu maksaisi sairaalalaskun, heinäkuun terapiatunnit ja kolmannen terapiatunnin joka viikko? Tulen olemaan osastolla vielä kaksi viikkoa, eli yhteensä 8 viikkoa. Jokainen päivä maksaa 12 euroa. Siitä voi sitten jokainen laskeskella tämän lepoloman hinnan. Kela taas ei korvaa terapiaa osastojakson aikana, eikä kolmatta terapiatuntia viikossa. Tarvitsen terapeutin mukaan kolmannen tunnin tulevaisuudessa, koska psykoterapian on todistettu olevan ainoa rajatilapersoonan eloa ja oloa helpottava hoitomuoto. Plap plap plaa.

Onneksi pääsen tänään takaisin osastolle.