"olen väsynyt antamaan
olen väsynyt kuolemaan
olen väsynyt
raavi nahkani alta
älä tapa, älä jätä henkiin
olen väsynyt kiiltämään
olen väsynyt tuntemaan
en jaksa nyt
älä tapa, älä jätä henkiin
raatele, nahkani alta"

Ne voivat pitää minua säilössä osastolla vaikka kuinka kauan, syöttää mielin määrin lääkettä ja seurata tilannetta - pahuus sisälläni ei katoa. Se asuu niin syvällä, ettei sinne pääse. Minullakaan ei ole valtaa siihen, se ottaa mieleni haltuun niin halutessaan. Se pistää minut viiltelemään. Sen vuoksi minä janoan kuolemaa. Näen sen kaikkialla: kuolemaa maassa vedessä taivaassa ja ennen kaikkea minussa. Olen itse Kuolema.. Minä kylvän riitaa ja tuskaa ympärilleni ja nautin siitä. Olen sairas, ihan loputtoman sairas. Eikä mikään minua paranna. Päästäkää minut tästä.