Haluaisin kävellä suoraan terveyskeskukseen ja pyytää apua. En usko koskaan tekeväni sitä, enkä ymmärrä miksi.

Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Niin tyhmä, että ajattelee ensin suoriutuvansa kesätöistä kunnialla ja vasta sitten miettivänsä omaa tilaansa. Että jos tästä kesästä selviän, niin sitten syksyllä voin hakea parempaa hoitoa.

Miten tärkeitä kulissit voivat olla? Aika suolaisia ainakin, kun hintana on oma henki. Mitä hoidettavaa minusta on tätä tahtia jäljellä elokuussa?

Mutta kun en tänäänkään tiedä mitä haluan. Elämää vai kuolemaa.

J:n mukaan puhun jatkuvasti enemmän ja enemmän itsemurhasta. Hän ei enää tiedä milloin olen tosissani tekemässä sen ja milloin vain uhkailen. Hän ei ymmärrä, että siinähän se ongelma onkin, kun kenelläkään ei kellot soi jos vain "uhittelee" tappavansa itsensä. Eikö silloin ole jo tarpeeksi vaikeaa?

Olen itse säpsähtänyt viime aikojen ajatuksiani ja alkanut puhua niistä enemmän ja enemmän varsinkin J:lle. Tavallaan se on minun hätähuutoni sekavien ajatusten ristiaallokossa. Minuakin pelottaa ja toivoisin jonkun tulevan hätiin ennen kuin toteutan aikeeni.