Huoh, yksi uneton täällä taas. Mihinkähän hittoon nukkumatti on viskonut minun hiekkani, niitä ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Olisipa ihanaa nukahtaa joka ilta kiltisti kuin pieni porsas, uneksia herätykseen asti ja nousta levänneenä ylös - in my dreams. Ehei, ensin minua nukuttaa aamusta iltaan ja torkun aina kun saan ruhoni vaakatasoon; seuraavaksi valvon viikosta toiseen ja päivän mittaan leuat väsyvät haukottelusta. Raivostuttavaa.

Juhannusaatto meni ohi ja päivän saldo on nolla. En juhlinut, en tällä päällä ja ruumiilla. Tekisi joskus mieli hukuttaa surut viinaan, mutta eihän ne mihinkään ehdi upota kun alkoholi pyrkii välittömästi pois vatsastani. Ei siinä kerkeä imeytyä yhtään tippaa verenkiertoon - pikemminkin kroppani panee alkoholin kiertoon. Toiset sanovat, että sehän on vain terve reaktio, eihän alkoholi kuulu ihmisen kehoon. Niin tietysti, mutta kokeilisivatpa vaan itse absolutismia parhaassa baari-iässä.

En kaipaa yhtään niitä hämyisiä iltoja, jolloin yritin olla kuin muut ja kökötin baarin nurkassa kädet täristen ja ympärilleni pälyillen. Häpesin niiden puolesta, jotka ketkuttivat itseään umpipäissään toisiaan vasten, ja jos joku erehtyi juttelemaan minulle säikähdin pahanpäiväisesti. Halusin aina ensimmäisenä kotiin ja olin ilonpilaaja. Tästä kaikesta sain kiitokseksi jumalattoman krapulan, päätä särki ja vielä kolmantena päivänä viina teki ylösnousemustaan - yök. Viimeinen pisara oli se, kun  pulloon tartuttuani sain yöllä kipukohtauksia ja itkin kädet ja jalat tulessa yksin sängyllä. Ei tosiaankaan minun lajini. Ja koska en nykyään uskalla/halua lähteä mihinkään selvinpäinkään, olen auttamattomasti yksin. Aina.

Sen verran virittelin juhannustunnelmaa, että lämmitin saunan. Oli virkistävää, myönnetään. Raaputin itseäni ihan vimmatusti, varmaan puolen vuoden kuonat huuhtoutuivat lattiakaivoon. Pitäisi kai kylpeä useamminkin, jos vain jaksaisi. Pelkässä suihkussakin on useimmiten liikaa. Tai suihkuun voisin vielä raahautuakin, mutta en jaksa pestä hiuksia, en ojentaa kättä suihkuvaahtoa kohti (tai niitä typeriä öljyjä, joita joudun überkuivan ihoni takia hölväämään kunnon vaahdon sijasta), en kuivata itseäni - päädyn liian usein pesemään kriittiset kohdat vessan lavuaarissa ja kuivaamaan käsipyyhkeellä. Saunastakin keksi tietysti huonon puolen: nyt saattaa tuntua hyvältä, mutta odotetaanpas huomisaamua. Herään rentona kuin rautakanki ja kolotus nousee maksimitasolle. Tavallisen krapulan lisäksi kärsin messevistä saunakrapuloista.

Olen mestari näkemään asioista vain varjopuolet, tiedän. Valittaja mikä valittaja, mikään ei koskaan ole hyvin.

Voi kyynel.