Minulla on nyt oma salaisuus, minun ja terapeutin välinen pieni juttu. Sellainen salaisuus, jota en aio jakaa kenenkään muun kanssa. J:lle saatan joutua joskus asiaa vähän valottamaan tilanteen pakosta, mutta en enempää. Täällä minä voin paljastaa sen, ettehän te kuitenkaan näe tai koe sitä! Suorastaan hykertelen itsekseni.

Se on läpinäkyvä, hennon lila, pyöreäkulmainen, vähän epäsäännöllisen muotoinen ja ennen kaikkea minun, minun, minun. Se tuntuu ensin kylmältä, mutta ihon lämpö tarttuu siihen pian. Sen voi laittaa taskuun ja kantaa aina mukana. Sen tärkein tehtävä on palauttaa minut todellisuuteen, puhkaista kupla jossa kellun - kertoa minulle, että minä todella olen minä niinä hetkinä kun en enää tunnista itseäni.

Se on pieni värikäs kivi ja tärkein tällä hetkellä omistamani tavara. Minä sain sen uudelta terapeutiltani tänään. Terapeutti haluaa minun pysyvän todellisuudessa, en saa karata enää kauemmas. Tuntuu hyvältä kun hän sanoo noin. Hän ei ole kovin kiinnostunut siitä, saako hän tarkalleen oikean maksun oikeaan aikaan - hän sanoo että hän saa työstään palkan tavalla tai toisella aina. Hän tuntuu oikeasti olevan kiinnostunut ensisijaisesti ihmisestä ja haluavan todella auttaa. Minä saan soittaa hänelle vaikka heti huomenna, jos siltä tuntuu. En minä soita kumminkaan - mutta minä saisin.

Kivi edustaa traumaterapiaa ja antaa minulle tunteen fyysisestä todellisuudesta. Tarkoituksena on pitää siitä kiinni ja puristaa, tuntea kova pinta käden sisällä - minä olen tässä ja tunnen tämän kiven. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta minulle se on täyttä totta. Oudoksuin ensin itsekin ajatusta ja tuhahtelin moiselle hupsuudelle, mutta kun terapeutti valitsi minulle ikioman kiven ja laski sen kämmenelleni, tunsin saaneeni aarteen.

Tämä viikko on ollut liian epätodellinen. En tiedä kuka se tyttö on, joka aamulla reippaasti pukee, syö ja pyöräilee töihin. Ei ainakaan se sama, joka laahustaa viimeisin voimin kotiin, lysähtää harmaaseen myttyyn ja leijuu jossain tavoittamattomissa. Eikä se, joka piirtelee ihoonsa mattoveitsellä.

Mutta nyt minulla on kivi ja sillä on merkitystä.