Menin aamulla verikokeisiin. Läiskyteltyään kyynärtaipeitani ja kiristeltyään käsivarsiani he lopulta saivat yhden kämäisen suonen näkyviin. Taas kerran samat iänikuiset vitsit: suonet taisivat jäädä kotiin, olen piilottanut ne ja sitä rataa.Teki huonoa, pyörrytti ja yökötti. Ei kuulema ihme näillä suonilla - sepä helpotti jatkoa ajatellen. Taiteilin autolla kotiin vaikka päässä pyöri ja nälkä kuristi kurkussa.

Kahdeksan isoa ja pitkää putkiloa vertani lähti siis Helsinkiin. Tuloksia saan odottaa ainakin pari viikkoa. Ja mitä niiden sitten pitäisi kertoa? Ei aavistustakaan, mutta jotain reumatestejä ne ovat.

Olen nukkunut siitä lähtien kun palasin kotiin. Taas yksi päivä ihan ohi. Ei kannata lukea minun juttuja, en koskaan kerro mitään uutta tai positiivista.