Istuin äitiä vastapäätä kun hän kysyi vilpittömästi: "Miten me voitaisiin auttaa sinua?". Teki mieli alkaa parkua ääneen ja istua äidin syliin lohduttautumaan. Miten tuollaiseen kysymykseen voisi vastata? En voi pyytää apua tiskaukseen tai siivouksiin - ei äiti pysty fysiikkansa takia siivoamaan omaakaan taloaan. Rahaa en halua pyytää, sillä itse sieltä pois halusin ja tiedän, että raha tulisi isältäni. Minä en tarvitse enää mitään isältäni.

En osaa sanoa miten minua voitaisiin auttaa. En halua selvittää asioitani isän kanssa, en vaikka ne repisivät minun kuinka rikki. En enää aio alentua sen diktaattorin eteen matelemaan ja häpeämään. Isä hyväksyy minut jollakin tasolla, mutta ei taatusti minun tasollani.

Haluan vain ettei toisille koidu harmia minun typerästä elämästäni. En kestä aiheuttaa tuskaa äidille, en halua sitä. En voi sanoa äidille, että katso kuinka paljon vihaan ja satutan itseäni, kyllä vain - teen sitä taas. En kehtaa sanoa, että osaisitpa kertoa minulle, jos olen sinulle tärkeä. Olisitpa koskettanut minua kun olin pieni, niin että olisin tottunut hellimiseen. Toivon ettet olisi haukkunut minua niin usein, arvostellut ulkonäköäni ja vahtinut syömisiäni. Minä opin vihaamaan itseäni, pitämään itseäni rumana ja loppujen lopuksi kaikesta kyttäämisestä huolimatta lihoin kuin possu. Minua sattuu ja se on osittain myös sinun syytäsi - mutta minä en halua kostaa sinulle. En halua tuottaa enempää pettymyksiä.

Äiti, sinä puhut minulle vieläkin yliopistosta, aivan kuin se olisi tärkeintä tulevaisuudessani. Hoet että tämä johtuu nyt ihan muista seikoista ja pian olen valmis akateemiseen maailmaan. Tiedätkö äiti, minä en edes halua sinne. Minä haluan olla minä, olin sitten kuinka huono tahansa. En koskaan tule riittämään teille, joten kuinka voisin kelvata itselleni? Sait minut taas itkemään ja ahdistumaan, tajuamaan ettei tietyt asiat koskaan muutu. Minun pitäisi vain unohtaa teidät ja luoda oma polkuni - en vain enää osaa harhautua tarkoin määrätyltä reitiltä.

Ja kaiken tämän jälkeen olen valmis kuolemaan, mutta en uskalla jättää sinua yksin sen hullun kanssa. En saa päättää edes omasta kuolemastani, minun täytyy huolehtia huolehdittavistani.

Se loma kuulostaa ihanalta (paitsi etten haluaisi viedä aikaasi), mutta se ei enää riitä. Mikään ei riitä minulle, sillä mikään ei tunnu miltään.