Hoidin tänää kaksi asiaa: soitin ell-asemalle ja tilasin pikkukisun ruoat & verikokeen ja järjestin meille siivousapua. Nämä asiat olisi pitänyt hoitaa ja kuukausia sitten, mutta nyt ne ovat viimein kuitenkin hoidossa. Näihin ponnistuksiin minulta meni yhteensä 4 tuntia ja lisäksi tunti, jonka vain juttelin tutun "kotiapulaisen" kanssa.

Hän on jo pitempään hoitanut vanhempieni taloudesta ja kävi viime jouluna auttamassa minuakin siivouksessa. Olen pitkin kevättä toivonut apua kotitöihin, sillä en nyt masennuksen ja kipujen vuoksi jaksa pyörittää yksin kahden ihmisen ja kahden kissan sotkuja. Ja koko ajan apu on ollut yhden soiton tai juttutuokion takana - niin helppoa se olisi ollut jos olisi kehdannut pyytää apua.

Mutta nykyään samalla kun monet siivouttavat kotinsa ulkopuolisella, elää toisaalta vahva paheksunta niitä kohtaa, jotka eivät viitsi/jaksa itse imuroida tampata pyyhkiä mopata. Varsinkin jos on kyse nuoresta "terveestä" henkilöstä. Kukapa kehtaisi katsoa kieroon naapurin mummoa, jonka kotona pyörähtää kerran pari kuussa siivooja? Mutta miksi ihmeessä tuo nuori ihminen tarvitsee apua? En tiedään ketään ikäistäni, joka ei selviytyisi perussiivouksesta. En kyllä myöskään tiedä ketään ikäistäni, joka olisi samassa elämäntilanteessa kanssani: itsellä mieli sekä keho sairaana, avopuolisolla koko hiton keho pois käytöstä.

Ajatelkoot muut mitä tahansa, en voi kuin korkeintaan yrittää selittää heille tilannetta. Vaan kukapa sitä ymmärtäisi, ellei elä sitä itse. Me nyt kuitenkin palkataan yksityinen siivooja. Joku saattaa kauhistella hintaa, mutta aina voi jättää jotain ostamatta. Me emme esimerkiksi käytä ollenkaan alkoholia (no J joskus) ja veikkaan, että monet nuoret juovat "siivousrahansa". Ja kun kotitalousvähennyksen jälkeen maksettavaksi jää 40 % siivouksen hinnasta, ei se liian suurta aukkoa talouteen tee. Minun työttömyysrahoillani ei kyllä sellaisia laskuja makseltaisi, mutta onneksi ei eletäkkään minun tilistäni.

Kumma kun tekee mieli puolustella tätä asiaa. Ettäs tiedätte.