Aah, ihanan mielenrauha kun voi kirjoittaa tasan mitä tykkää. Aiemmin oli koko ajan pieni pelko takamuksessa, entäs jos joku tuttu lukee tätä..? Nyt päästin itseni irti ja tuntuu kyllä mahtavalta. Poissa isän armottoman katseen alta, jihuu!

Olisin kyllä mielelläni kirjoittanut julkisesti, jos joku toinen yhtä onneton olento olisi saanut vertaistukea minusta, mutta se siitä ja sen tärkeydestä.

Ihan (tai siis melko) ensimmäiseksi minun täytyy mainostaa uutta lääkettäni. Huomio kaikki fibrot! Epilepsialääkkeenä käytetty Lyrica toimii minulla tähän mennessä parhaiten unihäiriöihin ja yöahdistukseen ja kipuiluun. Viikon käytön jälkeen lihakset ovat rennot, jäytävä selkäkipu tiessään ja saan nukuttua 6-8h per yö. Ihmeellistä. Kyseessä on kokeiluasteella oleva lääke, tiedän sitä käytettävän myös yleisen ahdistuneisuushäiriön hoitoon, mutta etenkin kipupotilaille. Totta tosiaan maanmainio lääke, jonka paras vaste tulee viiveellä. Eli minullakin menee tällä hetkellä pienin annos 75mg, hiljalleen sitä voidaan vielä nostaa.

Remeron tiputetaan tämän uuden pillerin myötä vähitellen illasta pois, koska se aiheuttaa taas massiivisen ruokahalun, joka ei todellakaan ole toivottavaa tällaiselle tonnikeijulle. Aamuisin popsin edelleen Cipralexia.

Muuten elämä on heittänyt eteeni jälleen uusia haasteita, niistä turisen vasta myöhemmin. Ne eivät ole vielä purkuasteella, jauhan niitä pienessä sekavassa mielessäni ensin yksin ja asianomaisten kanssa.

Huoh, en tiedä huomaako tekstistäni kuinka levoton taas olen. Keskittymiskyky on lähellä nollaa. Tänään palaan osastolle ja perjantaina minut kirjataan ulos sairaalasta. avohoito jatkuu nuorisopsykiatrisella ja tietysti terapiassa. Mutta nyt minusta tuntuu (ainakin tällä sekunnilla, mieleni on muttuvainen kuten tiedätte), että siivet kantavat - ei voi muuta kuin heittäytyä!