Pomo ehdotti tänään sairaslomaa, pitempää sellaista. Itkeä tillitin ensimmäistä kertaa psykiatrin luona ja vannoin luovuttavani. Hän kirjoitti kaksi viikkoa sairaslomaa, syynä toistuva masennus. Mikä ihmeen toistuva? Ai että muutaman vuoden välein tämä tyttö masentuu, you know, eihän tässä mitään.

Lainasin kaksitoista kirjaa ja aion hautautua niiden kanssa sänkyyn koko ajaksi. Hävettää koko juttu, en ole koskaan aiemmin jäänyt töistä näin pitkäksi aikaa pois.

Mutta nyt pilleriä poskeen ja tutimaan, peiton alla odottaa jo kaksi lämpöistä palleroa viiksineen ja pehmoisine poskineen. Joten polkuantura nenään ja unta.

Ainiin, kiitos kaikille kannustavista kommenteista :) En tiedä muistinko käydä vastavierailulla, mutta tulen vielä joskus.