Heti sairaalaan mentyäni lääkitykseni vaihdettiin. Edellinen ei kaikesta päätellen toiminut oikein, pikemminkin se vei minua vain huonompaan suuntaan. En tiedä, oliko päivystävä nuori lääkäri niin fiksu, että otti huomioon masennuslääkettä valitessaan fibron, mutta joka tapauksessa sain lääkkeeksi Cymbalta 60mg. Vaikutusta odotellessa...

Tenoxit napattiin salamana pois, ihmettelivät kovasti miksi lääkäri määrää unihäiriöihin toistuvasti tilapäisesi tarkoitettua bentsoa. Tilalle tullut Remeron alkoi toimia ensimmäisestä yöstä lähtien - tyttö nukkuu kuin pieni porsas. Kiittelin kovasti lääkäriä, sillä nyt minä nukun hyvin illasta aamuun ensimmäisen kerran kahteenkymmeneen vuoteen. Kellään toisella tohtorilla ei ole tullut ikinä mieleenkään kokeilla muita unilääkkeitä.

Myös reumalääkäri (keskiviikkona oli se kauan odotettu aika) oli tyytyväinen sairaalassa säädettyyn lääkitykseen, hän olisi määrännyt minulle ihan samat tropit kuulemma. Ukkeli oli oikein mukava vanhempi herrasmies ja kohteli minua tk-lääkäriin verrattuna kuin kukkaa kämmenellä. Piti jo lapsena alkanutta unihäiriötä voimakkaimpana syynä reuman puhkeamiseen, lisänä tietty altistavat tekijät ja perimä. Sai jopa minut nauramaan taivutellessaan niveliäni ja puhistessaan "ohhoh..ohhoh..voi voi" - niveleni ovat niin yliliikkuvat.

Nyt on taas helpompi hetki, tyhjä kylläkin mutta ihan ok. Eilen illalla tapasin rakkaan ystäväni, joka on palannut kotimaan tantereelle. Oli kaikesta jännityksestä ja itkusta huolimatta niin kiva nähdä, että rentouduin jotenkin loppuillaksi. Yökin meni rauhallisesti. Aion jaksaa kotona iltapäivään asti ja tavata terapeuttini, sen jälkeen minut saa toimittaa takaisin säilöön.

Kiitos rakkaat ihmiset kommenteista :) En vielä jaksa paneutua kaikkiin listan päivittyneisiin blogeihin, mutta joskus vielä...joskus minä tulen ja kommentoin takaisin. Ensin riivin kappaleitani sängyn alta ja nurkista.